Ensimmäinen kuukausi uudessa maassa on varmasti hauskin - jälkeenpäin. En osannut sanaakaan Kiinaa laskeutuessani Shanghain kansainväliselle lentokentälle. Pian oli pakko oppia täkeimmät: vasemmalle, oikealle ja stop. Täällä liikutaan paljon takseilla, eikä kuljettajien kielitaito ole sattuneista syistä kovin hyvä. Osaavat onneksi lukea, joten osoitelappusen kanssa pääsee yleensä perille tai ainakin lähelle.

Pian opin sanomaan myös hyvää päivää, kiitos ja näkemiin ovineidin motivoimana. Taloyhtiössä on väkeä kuin pipoa porttivahteina, ovineiteinä ja yleismiesjantusina. Työvoima on halpaa ja se näkyy palvelujen hinnoissa. Siivooja, jalkahieronta, manikyyri sun muut mukavoittavat elämää. Työpäivät ovat pitkiä, joten ihan mielellään ulkoistaa lukaalin kuurauksen. Jää viikonloppuisin aikaa nähdä kaupunkia.

Elekielelläkin pääsee onneksi pitkälle, esimerkiksi lounaspaikoissa, joissa tiskin takaa osoitellaan haluamansa ruokalajit. Hyvää on, myös sammakko ja nahkiaiset! Ja ihmiset keskimäärin hyvin avuliaita.

Tämä olkoon riittävä sisäänajo nykyiseen kotikaupunkiini. Zai jian! Näkemiin!

 Taloyhtiön kreikkalaishenkinen suihkulähde kohtaa palmulehdon. Tällä hetkellä komeuden kruunaa joulu/uudenvuodenvalaistus.