Ensimmäisissä palavereissa törmäsin outoon ilmiöön. Hengityksen hajusta päätellen paikalliset kolleegat vaikuttivat nauttineen lounasnaukun jos toisenkin. Täällä on tapana myös ottaa pienet torkut työpöydän ääressä, joten  ei kai tuo nyt niin kummallista olisi. Juodaanhan italiassakin viiniä lounaalla. But there's always a but, eli mutta, eipä näkynyt pulloja. Syy olikin ilmeisesti ruoassa! Tällä hetkellä paras arvaukseni syyllisestä on tofu. Se ainoa laji, jota poikkeuksetta pystyn täällä aina, paikasta riippumatta, syömään. Ratkaisu: oma pullo työpöydän laatikossa - suuvettä nimittäin.

Käytännön vinkki: jos työpaikalla on perinteiset tavat, ei kannata sopia palavereja heti lounaan jälkeen. Keskeytyy ikävästi ruokalepo. Ikävä myös herättää kokonainen osasto, kun lampsii ovesta sisään ja epähuomiossa sytyttää valot. Keskellä päivää! Hyi minua.